Usko itseesi!
Parempi päivä leijonana
kuin elämä lampaana!
Luotin aina siihen että jotain pientä tai suurta tulee vielä eteen. Koulut piti käydä, mutta tytöt ja moottoripyörät kiinnostivat enemmän kuin sivistyminen. Kitarakamojen osamaksut piti maksaa ja se tarkoitti töihin menoa. Kaikkea hauskaa sattui ja olisi voinut käydä huonostikin.
Armeijan jälkeen menin töihin ja kävin oppimassa ruotsinkieltä Porvoossa. Ei kielen oppiminen ollut niin mielenkiintoista, vaan se että siellä oli yli sata neitoa ja vain muutama kundi ja kaikki asui samassa internaatissa.
Hiukan kieltä oppineena oli hyvä palata töihin. Kesän tiimellyksessä tuli tieto merivartiostosta, jonka mukaan olin tullut valituksi heille töihin elokuun alusta -82. Olin hakenut sinne vanhempieni yllyttämänä heti armeijan jälkeen. Olin kuitenkin kesän huumaamana niin röyhkeä, että ilmoitin etten juuri nyt pääse koska vietän kesälomaa. Komentotoimiston päällikkö meni ensin moisesta hiljaiseksi, mutta sanoi sitten, että syyskuun alku sopii hyvin.
Alkuvuodet meni laivoilla kansimiehenä. Lähdin viran saatuani päällystökoulutukseen ja pääsin kursseille minimiajassa. Ensimmäisen päällystökurssin lopulla kysyin komentotoimiston päälliköltä sijoituspaikkaani, koska laivalla ei ollut perämiehen paikkaa. Hän kertoi unohtaneensa minut kokonaan. Ehdotin, että vien reppuni kotikaupunkini Hangon merivartioasemalle ja odotan tulevaa käskyä.
Heillä saattoi olla kiireitä koska ehdin olla Hangossa eri tehtävissä 13 vuotta. Ehdin ostaa asunnon ja rakentaa yhden talonkin.
Vuoden -99 alusta juuri minun kokemustaustaani ja kykyjäni kaivattiin merivartioston johtokeskukseen ja sain siirtyä Helsinkiin haluttomuudestani huolimatta. Rakentamani talo jäi merenrantaan ja oli aika siirtyä eteenpäin. Johtokeskuksessa tein enemmän työtä kuin oli ollut tarpeen ja minulle perustettiin varapäällikön tehtävä omasta aloitteestani. Hetken ehdin olla päällikkönäkin ennen eläkkeelle jäämistäni.
Loistelias 27 vuoden ura valtion palveluksessa päättyi, mutta muuta mielenkiintoista on käynnissä. Ravintolisistä ja muista laadukkaista tuotteista voit lukea lisää kohdasta täältä sekä henkilökohtaisesta kasvusta sivuilta Stressinhallinta.
Armeijan jälkeen menin töihin ja kävin oppimassa ruotsinkieltä Porvoossa. Ei kielen oppiminen ollut niin mielenkiintoista, vaan se että siellä oli yli sata neitoa ja vain muutama kundi ja kaikki asui samassa internaatissa.
Hiukan kieltä oppineena oli hyvä palata töihin. Kesän tiimellyksessä tuli tieto merivartiostosta, jonka mukaan olin tullut valituksi heille töihin elokuun alusta -82. Olin hakenut sinne vanhempieni yllyttämänä heti armeijan jälkeen. Olin kuitenkin kesän huumaamana niin röyhkeä, että ilmoitin etten juuri nyt pääse koska vietän kesälomaa. Komentotoimiston päällikkö meni ensin moisesta hiljaiseksi, mutta sanoi sitten, että syyskuun alku sopii hyvin.
Alkuvuodet meni laivoilla kansimiehenä. Lähdin viran saatuani päällystökoulutukseen ja pääsin kursseille minimiajassa. Ensimmäisen päällystökurssin lopulla kysyin komentotoimiston päälliköltä sijoituspaikkaani, koska laivalla ei ollut perämiehen paikkaa. Hän kertoi unohtaneensa minut kokonaan. Ehdotin, että vien reppuni kotikaupunkini Hangon merivartioasemalle ja odotan tulevaa käskyä.
Heillä saattoi olla kiireitä koska ehdin olla Hangossa eri tehtävissä 13 vuotta. Ehdin ostaa asunnon ja rakentaa yhden talonkin.
Vuoden -99 alusta juuri minun kokemustaustaani ja kykyjäni kaivattiin merivartioston johtokeskukseen ja sain siirtyä Helsinkiin haluttomuudestani huolimatta. Rakentamani talo jäi merenrantaan ja oli aika siirtyä eteenpäin. Johtokeskuksessa tein enemmän työtä kuin oli ollut tarpeen ja minulle perustettiin varapäällikön tehtävä omasta aloitteestani. Hetken ehdin olla päällikkönäkin ennen eläkkeelle jäämistäni.
Loistelias 27 vuoden ura valtion palveluksessa päättyi, mutta muuta mielenkiintoista on käynnissä. Ravintolisistä ja muista laadukkaista tuotteista voit lukea lisää kohdasta täältä sekä henkilökohtaisesta kasvusta sivuilta Stressinhallinta.