Hami's Garage

Ruoki päätäsi positiivisilla ajatuksilla

Muistan pelanneeni koripalloa Hangon Hyrskyissä numerolla 7.
Fudista pelasin jonkin aikaa ja judoa ensimmäiseen vyökokeeseen saakka, läpäisin ja lopetin kun opettajakin lopetti.

Lenkkeily kiinnosti ja lähdin kaverin yllyttämänä Helsinki City Maratonille -85. Aika oli melko hyvä 3:05.08 joten päätin jatkaa puolimaratonille Pirkkolaan ja Ruissaloon. Seuraava maratoni -86 osoitti, että olin juoksijatyyppiä, koska tein uudelleen hyvän ajan ja olin koko matkan tajuissani. Huipulla oli hyvä lopettaa ja siirtyä eteenpäin.

Lenkkipolkujen kuivattama miehen alku oli oiva vahvistus perustamamme jenkkifudisjoukkueen Sun Cityn riveihin. Pari pontevaa Jefu-lähettilästä kävi luomassa uskoa pienen kylän poikaporukkaan ja homma alkoi ystävyysottelulla Nummelaa vastaan -86. Ei se mitään ystävyyttä ollut, kun huonokuntoiset, toisilleen täysin tuntemattomat äijät laittoivat muovisuojat niskaan ja kypärät päähän ja valmistautuivat juoksemaan toisiaan päin. Paksuimmat laitettiin linjaan nojaamaan maata vasten ja hoikemmat juoksentelemaan pitkin laitoja. Pelinrakentajaksi kaveri jolla oli aina ollut pallo kädessä.
Viisi pitkää toimintavuotta puheenjohtajana, nousu II divisioonasta I divisioonaan ja lujaa takaisin. Jälkeenpäin tuntuu, että nousuun yllytti eniten liikuntasihteerin lupaus pelikaudesta Rukki Areenan viheriöllä harjoituskentän sijaan.

Valmentajan tehtävistä vastasi vuoroin omat miehet ja vuoroin jenkeistä tilatut coachit.